Hatuista

Hattuja on moninkertainen määrä, päihin nähden.



Hatun valmistus
Hattuja on tehty esimerkiksi huovasta, nahasta, muovista ja erilaisista kankaista. Tuohi, olki ja pahvi ovat erikoisempia hattumateriaaleja.
Usein hatussa on koristeita, kuten nauhoja ja sulkia. Suruaikaan mustaan hattuun on voitu liittää myös huntu. Hattu voi sisältää lisäosia kuten lipan tai korvaläpät. Korvaläpät voidaan kääntää kylmällä ilmalla korvien suojaksi.
Hattuja on valmistettu jo pitkään teollisesti. Hatunvalmistusta taiteena toteuttaa modisti. Tämä ammatti on keskittynyt etenkin naisten kalliiden, yksilöllisten hattujen suunnitteluun.
Hattu on tavallisesti jäykästä materiaalista valmistettu päähine. Hattua käytetään paitsi pään suojaamiseen ja lämpöenergian säilyttämiseen, myös sen koristearvon takia. Erilaisia hattuja ovat muuan muassa knalli, silinterihattu ja lierihattu, joka suojaa auringolta. Villalangasta virkattua päähinettä sanotaan pipoksi tai myssyksi.

Huopa

Huovutusneuloja käytetään neulahuovutuksessa.
Huopa on villasta valmistettua kutomatonta kangasta, jossa villan kuidut ovat takertuneena toisiinsa ja muodostavat yhtenäisen kangaspinnan. Huovasta valmistetaan muun muassa hattuja ja jalkineita. Huopapeittoa kutsutaan usein viltiksi tai filtiksi. Huopaa käytetään myös teollisuudessa suodatin- ja viirakankaina.
Vanhimmat tunnetut huovutetut työt ovat peräisin Aasiasta noin ajalta 600–200 eaa. Suomessa huovutuskäsitöitä on tehty perinteisesti maan itäosissa.[1]

Valmistaminen ja ominaisuudet

Huovutus on menetelmä, jossa villakuidusta valmistetaan huopaa. Tämä tapahtuu yleisimmin lämpimän veden, emäksisen aineen ja mekaanisen muokkauksen avulla. Villa on ainut tekstiilikuitu, joka huopuu. Huovan ominaisuudet ovatkin vahvasti sidoksissa villan ominaisuuksiin. Villakuitu on pinnaltaan suomuista, ja huovutus perustuu villakuitujen suomujen takertumiseen toisiinsa mekaanisen muokkauksen aikana. Kun villakuituja hierotaan toisiaan vasten lämpimässä vedessä, suomut ovat auki ja kuidut takertuvat toisiinsa. Kylmällä vedellä huuhdottaessa kuidun suomut sulkeutuvat ja kiinnittyvät toisten kuitujen suomuihin, jolloin muodostuu huopaa. Huovutusmenetelmät voi karkeasti jakaa kolmeen eri tekniikkaan: karstatusta villasta huovuttaminen, neuleen tai virkkaustyön huovuttaminen pesukoneessa ja neulahuovutus. Eri tekniikoita voidaan käyttää saman tuotteen eri valmistusvaiheissa.[1]

Lähteet

  1.  Joensuun yliopisto, Integroitu käsityö. Huovutus. Sivu luettu 17.2.2007.

Nahka

Nahka on materiaali, jota saadaan parkitsemalla eläinten vuodista. Sitä käytetään muun muassa huonekalujen, kenkien, laukkujen ja asusteiden, valmistuksessa. Nahan lähteenä ovat yleensä teuras- tai turkiseläimet.
Erilaisia nahkalajeja ovat esimerkiksi nappanahka, aniliininahka ja mokkanahka.
Nahasta tuotteita valmistavaa ammattilaista kutsutaan suomeksi nimellä satulaseppä tai suutari.

Olki

Oljiksi kutsutaan viljojen suoria korsia puinnin jälkeen. Olkia saadaan käytännössä ainoastaan käsin puimalla. Nykyisin suoria olkia ei enää saada, vaan oljet murskaantuvat esimerkiksi leikkuupuimurin silppurissa silpuksi eli pahnaksi. Nykyään suorien korsien nimitys "olki" onkin puheessa siirtymässä merkitsemään murskaantuneita korsia eli pahnaa tai pehkua.
Pahnaa käytettiin varsinkin aiemmin kotieläinten kuivikkeina parsissa, karsinoissa ja talleissa. Nykyisin Suomessa pahnakuivitusta pidetään lähinnä vain loukkaantuneilla eläimillä ja varsovilla tammoilla, mutta jotkin tallit käyttävät sitä edelleen kaikilla hevosillaan. Parhaiten kuivikkeeksi sopivia ovat kuivana korjatut kauranpahnat. Kuivikekäytön ohella paalattua pahnaa voidaan käyttää myös energiantuotantoon esimerkiksi lämpökattilassa ja tämän ohella myös esimerkiksi olkipaalirakentamisessa ja erilaisissa maastoesteissä esimerkiksi hevos- tai autourheilussa tai laskettelurinteissä.
Suorat oljet syötettiin aiemmin karjalle joko sellaisinaan tai niistä hakatiin lyhyttä silppua, josta heinänjätteiden ja jauhojen kanssa valmistettiin kuuman veden avulla haudetta lypsäville lehmille.
Olkia käytettiin ennen patjan täytteenä. Pikkulasten patjoissa oljet säilyivät aina kertakäyttövaippojen keksimiseen asti. Oljesta tehtiin myös ulkorakennusten kattoja, jotka eri puolilla maata olivat eri mallisia. Tämän lisäksi oljesta kudottiin pystypuissa paksuja mattoja, joita käytettiin makuualustoina sekä tuulen- ja hallansuojina. Esimerkki pienemmästä oljesta valmistetusta punontatyöstä on olkihattu.
Oljista tehdään myös erilaisia käsitöitä. Puimurin tai puimakoneen pahnaksi ruhjomat oljet eivät sovellu käsitöihin, kattoihin tai patjoihin, vaan oljiksi viljankorret on leikattava sirpillä, etteivät ne rikkoonnu. Oljista tehdään himmeleitä, Daavidin tähtiä ja olkipukkeja (gävleläinen perinne).

Kirjallisuutta

·        Lindén, Eevi & Talvitie, Tuulikki: Olkityöt: 50 perinteistä ja uutta olkikoristetta. Mallit:] Eevi Lindén. Teksti ja piirrokset: Tuulikki Talvitie. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2354-5.














·        Hatunkäyttäjän etiketti

·        Olipa juhla tai tilaisuus mikä hyvänsä, hattu on oivallinen tapa tuoda esiin omaa persoonallista tyyliä, korostaa parhaita puolia ja tehdä pukeutumisesta juhlava.
·        Hattu juhlakäytössä
Jos häiden, perhejuhlien tai epävirallisten juhlatilaisuuksien alkamisaika on ennen klo 18.00, hattua voidaan käyttää koko ajan. Häissä, valtion virallisissa juhlatilaisuuksissa ja iltapukujuhlissa joiden alkamisaika on klo 18.00 jälkeen hattua ei käytetä. Sopivia päivätilaisuuksia hatun käyttöön ovat kastejuhlat, ristiäiset, ylioppilasjuhlat, valmistujaiset, syntymäpäiväkutsut, taidenäyttelyn avajaiset, akateemiset tilaisuudet yms. Päivällä alkavien hääjuhlien vieraille hattu sopii erinomaisesti. Varsinkin morsiamen ja sulhasen äideillä on tapana käyttää asuun sopivaa juhlavaa päähinettä. Hääjuhlan kääntyessä iltaan hatun voi riisua, mikäli kampaus sen sallii.
·        Valitse asuun ja persoonallisuuteesi sopiva kevyt sisäkäyttöön tarkoitettu päähine. Hatun muoto, koko, väri ja koristelu valitaan juhlaan mukaan: kotoisaan tai viralliseen tilaisuuteen valitaan hillitty hattu, suuren iloiseen juhlaan näyttävämpi luomus!
·        Miesten juhlapukeutumiseen kuuluu silinterihattu silloin, kun asuna on saketti tai frakki. Akateemisissa tilaisuuksissa frakin kanssa voi käyttää tohtorinhattua tai ylioppilaslakkia. Hautajaisissa hattuun voi pukeutua vuodenajasta riippumatta, niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Mustan värin ohella myös muut tummat värit ovat sopivia. Miehet voivat käyttää myös lierihattua tai turkislakkia.
·        Juhlahattua valitessa kannattaa ottaa koko asu mukaan ostoksille, jotta valittu hattu varmasti sopii asukokonaisuuteen täydellisesti!
·        Hautajaisissa
Hautajaisissa on syytä kiinnittää huomiota myös päällysvaatteiden sopivuuteen. Hautajaisasuun voi yhdistää hillityn värisen mustan, harmaan tai tummansinisen päähineen. Naiset voivat käyttää hattua, suruhuntua tai huivia, miehet kapealieristä hattua tai muuta siistiä päähinettä. Asiallinen pukeutuminen on kunnioitusta tilaisuutta, vainajaa ja surevia omaisia kohtaan. Kirkkoon tullessa miehet ja pojat ottavat lakin pois päästä. Kantajilla hatun pitää olla musta ja kaulaliinan valkoinen, kannettaessa hattu pidetään päässä. Kun arkku on laskettu hautaan, ottavat miehet hatun päästään.
·        Päähineen käyttö arkena
Skandinaavisissa sääolosuhteissa on tyylikästä valita päähine vuodenajan ja sään mukaan. Kesällä on järkevää suojata ihoa, silmiä ja hiuksia auringon UV-säteilyltä kesähatulla. Talvella asianmukaisiin ja päällystakkiin sopiviin asusteisiin pukeutunut on upea näky ikään ja sukupuoleen katsomatta. Päähinettä käytetään ulkona, mutta sisään mennessä on kohteliasta riisua ulkovaatteet ja päähine eteiseen. Hyviin tapoihin kuuluu luonnollisesti myös se, ettei lakki päässä ruokailla.

 

 Pipo

Pipo on päälaen peittävä vaatekappale, jota usein käytetään kylmällä säällä pitämään päälaki ja korvat lämpiminä. Pipoja näkee silti kesälläkin varsin lämpimillä ilmoilla, joskus vain muodikkuuden takia.
Pipo valmistetaan usein villalangasta neulomalla tai virkkaamalla. Teollisesti tuotetuissa pipoissa käytetään usein keinokuituja.